Auttoinen

Vuodelta 1464 löytyvät ensimmäiset asiakirjamerkinnät Auttoisten kylästä, joka on ollut aikoinaan Suomen suurimpia kyliä lounaisella Padasjoella. Auttoisten kylä läänitettiin 1500-luvun lopulla aatelistolle. Vuonna 1539 mainitaan maakirjoissa Auttoisilla olleen 12 savua. 1930-luvulla oli 1600 asukasta. Maakirjoissa kylän nimi Auttonen ja kyläläiset kutsuvat itseään auttolaisiksi, ilman i-kirjainta.

Hämäläisen eräajan alkuaikoina Auttolaaksossa ja sen ympärillä olleet laajat erämaa-alueet satoine järvineen olivat asumattomia. Siellä vaelteli joitakin saamelaisperheitä, jotka elivät keräilytaloutta. Heiltä on jäänyt muistoksi Autto – nimi  (kostea laakso).

Auttoisten ryhmäkylä on tiiviytensä takia arvokas ja harvinainen kyläkokonaisuus. Kylä on ollut ennen paljon nykyistä tiiviimpi, mutta muuttunut väljemmäksi. 1600 luvun lopulla oli suuri tulipalo, jossa 7 taloa irtaimistoineen paloi.

Kylän pohjoislaidalle oli 1600- luvulla muodostunut Hanaporin alue, jota kaupungiksi kutsutaan. Sen erikoisuutena on harvinainen tontinmuodostus. Tontit jakaantuvat harjulta yhdestä nurkkapyykistä säteittäin. Pienet mökit sijaitsivat tonttien tienpuoleisella sivulla.  Alueella asui aluksi sotamiehet ja myöhemmin se toimi käsityömestareiden ja sahan työntekijöiden asuntoalueena.                             

1700 -luku oli edistyksen vuosisata. Isojako suoritettiin vuosina 1785 – 1835 . Tämä toimenpide antoi isännille oikeuden omaan maahan. Rakentamisessakin tuli uusia tuulia. 700 vuotta kestänyt savupirttiasutus alkoi muuttua. Uusiin taloihin muurattiin savupiippu, siten saatiin keittiökin muuttamaan sisälle. Varakkaisiin taloihin ilmestyi myös ikkunalasit. Savupirtti asutusta jatkui joidenkin kohdalla 1900- luvulle.

Padasjoelta Lammille johtava reitti oli kärryillä kuljettavassa kunnossa 1700-luvun lopulla. Tien varrella oli vaikeakulkuisia kohtia, joten raskaimmat kuljetukset tehtiin talvisin vesireittejä pitkin. Vanhimmat tiekorjausmääräykset annettiin kyläkunnittain. Talviauraus esimerkiksi huutokaupattiin 1884. Myöskin korjaustyöt huutokaupattiin. Kuntakokouksen päätöksellä 1890 tiet levitettiin taksvärkkityönä. Yleisten teiden kunnossapito siirtyi valtiolle 1918. Talvisodan aikaan ainoastaan kylän läpi kulkeva päätie puhdistettiin pyryn jälkeen iltapäivällä, postiauton keulassa olevalla auralla. 

Alkeellisin maanomistusmuoto oli kaskimaa, metsään raivattu peltoviljelys. Yleisimmillään vuosina 1700 -1850. Vanhanaikaista maataloutta ja muutenkin maaseutua koskeva rakennemuutos alkoi Auttoisilla 1850-luvulla, jolloin Jukasenkoskelle perustettiin saha. Maanviljely väheni ja tuloja oli saatava metsistä. 1940- luvulla korttiaikaan tupakkaa kasvatettiin hyvin paljon. Maanviljelyn alasajoon antoi luultavammin lisävauhtia katovuodet ja niitä seuranneet nälkävuodet. Nykyisin direktiivit.

Auttoisille saatiin ensimmäiset sähköt vuonna 1917. Kunta antoi v 1918 määrärahan Auttoisten koulun sähköistämiseen. Vuoteen 1919 mennessä oli vedetty linjaa joihinkin taloihin ja jonkin verran katuvalojakin. Ensimmäinen puhelin rakennettiin v. 1898 ja  kideradiota voitiin kuunnella v. 1926. Ensimmäiset lamppuradiot 1930-luvulla. Auttoisilla on ollut useita kauppoja, kahviloita ja meijeri. Limonaditehtaita on ollut 2: Lauri Latvan virvoitusjuomatehdas ja Padasjoen uusi virvoitusjuomatehdas E. Hokka.

Hietamäen kulmilta.

Neroskulman kylä

Lammin Lieson kylä on ollut aikoinaan laaja-alue, jonka suurten tilojen takamaille syntyi torppia, 
jotka myöhemmin osin itsenäistyivät. 1400-luvulla oli tehty päätös siirtää osa Lammin Lieson kylää Padasjoen kuntaan, se toteutui harkitusti vuoden 1928 alussa. Padasjoen lounaisosaan syntyi kylä, jonka postiosoitteeksi tuli 1940-luvulla Neroskulma ja se vakiintui myös kylän kutsumanimeksi, mutta maakirjoissa on Padasjoen Lieso.

Kauppaa ja yhdistystoimintaa

Pientä kyläkauppaa oli kylässä harjoitettu jo 1920-luvulta. Westerlundit tulivat Kasiniemestä ja perustivat pysyvämmän kaupan Nerosjärven pohjoisrannalle Rantamäkeen 1930-luvun puolivälissä, jota Urho Kaari vuodesta 1937 sitten appensa jälkeen jatkoi. Vuonna 1957 Meeri ja Urho Kaari siirsivät kaupan maantien varteen, jossa se oli 1990 luvun alkupuolelle. Kaari aloitti myös kauppa-auto toiminnan v 1951. Se oli tiettävästä ensimmäinen läänissä ja toinen valtakunnassa. Auto oli kuin pieni kuorma-auto, jossa koppi lavan päällä.

Arrakoskella olleen Kallen Valinnan kauppa-auton lopetettua kulkemisensa, niin kyläläisten hiivan hakumatkat pitenivät. Kylässä on löytynyt 2 myllyä. Ala-Savilla ja Putaalla. Putaan mylly sai pienessä koskessa myllynkivet pyörimään ja jauhoi kyläläisille leipäjauhot. Siellä sai myös ”maailman” parhaat talkkunajauhot.  Putaalta löytyi myös pärehöylä, jolla kulmalaisten kattopäreet valmistuivat. Torppien itsenäistymisen myötä alkoi muodostua tiloja. 

Kylälle perustettiin v 1926 pienviljelijäyhdistys, jonka kotikunnaksi tuli Lammi. Yhdistys järjesti runsaasti opintokursseja, neuvontaa ja yhteisiä virkistystapahtumia. Sillä oli yhteisiä työkoneita ja astioita vuokrattavaksi. Vasta 1949 päätettiin anoa yhdistyksen rekisteröinnin muutosta Lammilta Padasjoelle, vaikka kylän raja oli siirtynyt jo 1928. Yhdistyksen jäseninä oli lammilaisia, padasjokelaisia ja luopioislaisia. Nykyisinkin yhdistys vielä toimii, järjestäen virkistystoimintaa.    

Kulkemisen autuutta

Kulkuyhteydet olivat enimmäkseen vesiteitä, koska maantiet olivat talvella ja kelirikon aikana huonot. Vesiteitä oli mm Suomenjoki, Nerosjärvi ja Kuohijärvi.  Puita uitettiin esim Vehkajärvestä Vesijaon, Parlammin, Suomenjoen ja Nerosjärven kautta Kuohijärveen. Suomenjokea perattiin 1930-luvulla. Sitä kutsuttiin hätäaputyömaaksi. Työhön tarvittiin paikallisten lisäksi miehiä ympäri Suomen. Joukossa oli laulaja Tapio Rautavaarakin. Kerrotaan Rautavaaran keksineen kylän tanssilavan nimeksi Mosabakan lava. Suomenjoki on ollut jo kivikautisena kulkureittinä Vesijaolle. Nyt Suomenjoki on melojien kartastoissa.Kulkuyhteyksien parantamiseksi haki talollinen Erik Tervakoski 1850 luvulla Auttoisilta – Liesoon tarpeellisen tiesuunnan selvittämistä. Kuvernööri määräsi 1885 paaluttamaan kylätien Tervakallion talosta yleiselle tielle Padasjoen Auttoisille. Porraskoski – Neroskulma – Auttoinen kylätien, jota talollinen Erik Heinäjoki haki, ehdotusjako oli esillä lokakuussa 1900. Se tuli Porraskoskelta Putaalle ja siitä Koivulan ohi Jallinmäelle. Porraskoskelta Auttoisille kuljettiin kiertämällä kylän kautta. Suoraan oli vain vahva polku pahanen ja kärrytie joka parani vasta paljon myöhemmin.  Nyt on kuntien rajalla tiennimien ”runsaus”.

Porraskoskelta lähdetään Porraskoskentieltä Neroskulmantietä (Lammin) pitkin kohti Auttoista. Kuntien rajalta tie jatkuu Porraskoskentienä (Padasjoen). Siltä tieltä eroaa Putaan risteyksessä Neroskulmantie (Padasjoen), joka kulmalle vie. Sitä ei kaikki karttapalvelut tunnista.

Teiden huonokuntoisuudesta ja jopa puuttumisesta johtuen asiointi, koulu – ja kirkkomatkat olivat hankalia. Eräänkin vainajan kuljetus v 1906 alku kesästä hoitui ensin veneellä Kirvesniemen rantaan, ja siitä reellä Ritaliin, josta ratastie alkoi ja meni kirkonkylälle.  Kulkuvaikeudet saattoivat luoda pohjaa Vapaakirkon leviämiseen seutukunnalle 1900-luvun alussa. Kylän erään talon luovuttaessa tilat toimintaan, niin pidettiin joulukirkkoa ja kesäjuhlia.

Kylä ei kuollut 1969 koulun lopetukseen ja 1970-luvulla saatiin lisää sähköllisiä taloja. Nyt kylämme on vakituisista aika hiljainen, mutta vapaa-ajan asutus on runsas ja kesäaikana väkimäärä ainakin tuplaantuu.

Vuonna 1928 tehty muutos vaikuttaa, että osasta kyläläisiä tuli vuoden 2009 alusta kaupunkilaisia, kun Lammi liittyi Hämeenlinnaan. Pääsemmehän me harvat vakituiset asukkaat piipahtamaan useammin kaupungissa, kun naapurissa käymme. Kulkukelpoiset tiet auttavat, että kauppa-asiointia voi hoidella Hämeenlinnan Lammilla sekä Padasjoella.

Lähteet : Heikki K. Lähteen: Isojaosta Torppariaikaan.
Porraskoski-Järventausta kyläkirja
Padasjoen kunnan ja Sirkka Laineen arkistot 

Neroskulman talkooporukkaa.