Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

******************************** 

Keinuhongan Tila

Keinuhongan lihanmyyntiä

Mökkivuokraus

Maanrakennus 

Keinuhongantie 54

puh. 0405628580

www.keinuhonka.fi

 

******************************* 

Suvimarja Lifestyle Puoti

Sisustus, vaatteet, kahvila, suunnittelu,

lähiruoka, mökkivuokraus, kurssit ja tapahtumat.

Keinuhongantie 54  17610 Auttoinen

puh. 0405628580

Aukioloajat:

www.suvimarja.fi

******************************

Kievari Aijakka

Kyläkauppa, lounasbaari, B-oikeudet.

Kylänraitti 22    17610 Auttoinen

puh. 035565214

 

*****************************

Raut-Kotka oy: Mökkivuokraus

Lahjatavaraliike: Toivo&Vallu

Sirpa Laine-Heistola: 040 8442020

sirpa@raut-kotka.fi

 

 Hanaporin kaupunki    

Padasjoen kunnan Auttoisten kylässä on oma kaupunki, Hanaporin kaupunki. Kaupungin asuttaminen alkoi 1600-luvulla. Sen aikainen  “asemakaava” salli melko tiheän rakentamisen, sillä kaupungin pääkadun, Hanaporinkadun varrella oli noin sata vuotta sitten 170 metrin matkalla 17 taloutta ja 56 rakennusta, joissa asui 65 henkilöä. Kaupungin rakentamiselle antoi alkusysäyksen se, että ruoduissa olevat talot rakensivat sotilailleen asuntoja tälle yhteisessä omistuksessa olleelle sotilasmaa-alueelle.

Kaarle XI aikana 1682 tuli laki ruotuväkilaitoksesta, mikä määräsi, että 2-3 talon tuli muodostaa ruotu, jonka tuli kustantaa ruotusotamies. Ruodun tuli rakentaa sotamiehelle torppa asuttavaksi ja antaa tilkku maata pelloksi. Valtio maksoi sotilaalle vuosipalkkaa 6 hopeataalaria, asepuvun ja aseet. Lisäansioita sai työskentelemällä ruotunsa taloissa.Tarpeettomalle sotilasmaa-alueelle rakensivat myös sahan ammattilaiset asuntojaan.

Ruotuväkilaitos lakkautettiin v. 1810 ja maa jaettiin ruodussa olleiden talojen kesken. Jaon myötä mökkiläiset joutuivat jonkun talon alaisuuteen. Varsinainen jako suoritettiin 1880 isojaon täydennyksen yhteydessä. Jaon seurauksena muodostui hyvin erikoinen sarkajako tälle kolmion muotoiselle alueelle. Mäen päältä (“Sarkainmäeltä”) lähtee 16 sarkaa samasta kivipyykistä, mistä sotilassarkojen rajat lähtevät viuhkamaisesti rinnettä alas. Rakennukset sijaitsivat sarkojen alapäissä Hanaporinkadun varrella. Sarat ovat n. 200 metriä pitkiä, leveys talojen suuruuden mukaan, leveinkin alle 20 metriä.

Hanaporin kaupunki eli parhainta kukoistustaan 1900-luvun alkupuolella. Asukkaista löytyi hyvin monenlaisia ammatinharjoittajia mm.: kuppari, hammaslääkäri, hieroja, tietäjä, suoneniskijä, sorvari, suutari, seppä, puuseppä, maalari, paimen, puukellontekijä, rukkimestari, muurari, raateli, eläinlääkäri, tallukantekijä, parkkaaja ja kahvilanpitäjä.

Kaupungin pääkatu lähtee Kylänraitista Punnimäen kohdalta. Mäen päälle v. 1892 valmistuneeseen koulurakennukseen oli muuttanut koulu Rouvilan talosta. Eräs koulun erikoisuus oli katolla ollut tuuliviiri, jonka akseli tuli luokkahuoneeseen, missä lattialla olleesta kompassitaulun viisarista nähtiin tuulen suunta.

Mäen alla oli kelloseppä Siljanderin liike. Hän toimi myös lehtiasiamiehenä. Lehdet tulivat tänne  nipussa. Posti tuli kerran viikossa hevosella osoitteella Evo Auttoinen.  Puhelin tuli Auttoisille 1898. Keskus sijaitsi kellosepällä ja keskuksenhoitajana toimi Iida Siljander.

Mäki-Heistolan  talo on aivan kaupungin portilla. Tämän talon historia sisältää hyvin värikkäitä tapahtumia. Isäni kertoi eräästä tällaisesta.  “Mäk-Heistolassa” vietettiin n. sata vuotta sitten syksyisenä viikonloppuna häitä. Illan mittaan siellä oli jonkinlaista tappelua kunnes sisällä hääjoukossa alettiin ammuskella. Syntyi kauhea pakokauhu. Häävieraat pakenivat ikkunoista pimeään syysyöhön. Yksi kuollut ja muutama haavoittunut oli illan tulos.

Kylän nuorisolla oli tapana kokoontua Mäk-Heistolan portin edessä oleelle pienelle aholle sunnuntaisin odottamaan kirkosta tulijoiden paluuta. Kun kirkkokansa oli palannut sai nuoriso aloittaa kiekosen peluun Hanaporin kadulla. Peliareena oli hyvä kun talot olivat aivan tiessä kiinni molemmin puolin katua ja rakennusten väleissä olivat tiiviit riukuaidat.

Hanaporinkatu yhteen rakensi 1850-luvulla asumuksensa Hauholta tullut räätäli Juho Linden. Hänestä tuli pitäjän räätäli, jolla oli ensimmäinen ompelukone. Linden kiersi talosta taloon tehdessään työtä. Räätäli Lindenillä oli asumuksensa yhteydessä pieni kauppaputiikki. Kuntakokous hylkäsi 30.12.1872 Lindenin viinanmyyntianomuksen.

Lindenille tuli tätiään hoitamaan Mikkolan Santra (s. 1888). Santra oli tosi ahkera ja uskovainen ihminen. Hänen sanontansa oli “otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän”. Hän myös toteutti sen. Samanaikaisesti hän hoiti tätiään, hoiti karjan ja kävi rakennuksilla töissä. Mm.1939 hän hoiti aamulla karjan, meni jalkaisin kirkolle töihin kuntalan rakennukselle muurarin apulaiseksi (matka 13 km sivu). Hän vei mennessään karjan laitumelle kirkkotienmaahan. Illalla töiden jälkeen toi karjan kotiin, hoiti sen ja aamulla sama uudestaan. Vielä 1950-luvulla hän kävi karjanhoidon lisäksi jalkaisin Nyystölässä  kunnalliskodin rakennuksella töissä. Santra eli yli 90-vuotiaaksi.

Räätälin jälkeen oli kadun varressa seppä Vihtori Skarpin asunto. Myöhemmin paikassa asui sepän apulainen Kustaa Murto. Tällä kohtaa kadun toisella puolella asui Kaivolan Kaisa, jonka poika Juho oli maalari. Kaivolan Kaisalta jatkettaessa oli vastassa koko kaupungin sykkivä sydän - sepän pajarakennus, jonka rakensi  (1885-90) seppä Vihtori Skarp (myöhemmin Kari). Pajassa ja pajan ympärillä oli toimintaa. Alasimen ja ahjon ympärillä työskentelivät ammattitaitoiset sepät oppipoikineen. Hevosia riitti jonoon asti kengitettäviksi. Pajan pihalla oli kaupungin kaivo.

Vihtorin sepäntaitoja jatkoi poika Kalle Kari. Kalle oli sympaattinen, huumorintajuinen seppämestari joka ei jäänyt sanattomaksi. Varsinaisten pajahommien ohella seppä poisti särkeviä hampaita ja hoiti sairaita eläimiä kuntoon. Seppä Kari veti mm. sijoiltaan menneen jäsenen paikoilleen ja lastoitti luunmurtuman.

Minulle on jäänyt mieleen jokatalviset sepän polttopuutalkoot 1940 ja 50-luvuilta. Kylän isännät riensivät kilvan hevosineen viemään puukuormaansa. Tarjoamiset olivat niin hyvät, että isännät eivät muistaneet lähteä kotiinsa hakematta. Pajarakennusta vastapäätä oli Helanderin asunto.

Kauempana pääkadusta oli harmaapartaisen eläkkeellä olevan Vaasan pataljoonan kapteenin, Knut Wadanstjernan asunto. Kapteenilla oltiin herraskaisempia. Heillä oli uloslämpiävä sauna ja erilaisia istutuksia pihalla. Kapteenilla kävi kylässä korkea-arvoisia sotilashenkilöitä ja mm. maaherra. Nämä vierailut tapahtuivat komeilla hevosvaljakoilla.

Hanaporinkatu 5 asui vanhapoika Nikodeemus. Hän teki talvella tallukoita ja rakenteli kesällä taloissa aitoja. Hanaporinkatu 6 asui suutari Kalle Sarkala perheineen. Hanaporinkatu 7 Sahlberg hallitsi tätä neljän aarin alaa. Tontille oli rakennettu asuinrakennus, sauna, lato, navetta ja kaksi aittaa.
Hanaporinkatu 8: Puustellissa  asui eläkkeellä oleva entinen valtion virkamies, senaatin kirjuri Frans Mikael Strandt. Eläkkeellä ollessaan hän suoritti erilaisia asianajotehtäviä mm. käräjillä.

Vuonna 1900 osti Adam Puustelli tämän sotilastorpan. Tämä Puustellin vaari eli yli 100-vuotiaaksi. Vaarilla oli erittäin huono kuulo ja hänellä oli tapana kävellä keppineen keskellä tietä. Kerrankin auto oli ajanut vaarin perässä jo pidemmän aikaa. Kuljettaja meni vaarin luo ja kävi vaaria käsipuolesta kiinni taluttaakseen hänet tiensivuun. Vaari tuumasi tähän “ ei ole mihinkään kiire”. Adam Puustelli kaatui liukkaalla tiellä, loukkaantui ja joutui sairaalaan, missä sairastui keuhkokuumeeseen  ja kuoli 102 vuotiaana.  Asumista Puustellissa jatkoi vaarin poika Topias Leivo perheineen. Topias oli kunnan metsänvartija ja kylän henkisen elämän kulmakivi.

Palataan kaupungin asukkaiden esittelyssä kadun toiselle puolelle. Sepän pajan jälkeen oli Heikki Laxin asumukset. Heikki oli sepän apumies lietsoen ilmaa ahjoon ja löi moukarivasaralla vuorottain itse seppämestarin kanssa.

Seuraavana oli paimenen Tiinan mökki. Tiina oli yksinäinen leski. Tiinalla oli hoidettavana useamman talon karjat koska ne kulkivat yhdessä. Illalla paimenella oli kotiin tullessa tuomisina jotain päivän aikana tekemiään tuotteita joko luutia, vispilöitä, vihtoja tai tuohisia. Paimenen mökissä toimi tuhannen riemun kahvila. Ei ole tiedossa mitä kaikkia palveluita ko. kahvila tarjosi.

Paimenen mökin jälkeen oli Matlienan savupirtti, missä asui Matliena aikamiespoikansa Vihtorin kanssa. Tämä kylän viimeinen savupirtti purettiin v. 1935. Sitten seurasi sotamies Juho Skarpin asunto. Skarp oli eläkkeellä  oleva vanha sotamies Turkin sodan ajalta. Sotamies Skarpin ja seuraavan naapurin Takalan asumukset olivat hyvin lähekkäin. Välillä oli portti josta juuri ja juuri pääsi hevospelillä.

Rehtilän Hetan asunto oli aivan Takalan tuntumassa. Hetan asunto oli tuohikattoinen Hanaporin toinen savupirtti. Kahden sylen päässä savupirtistä oli pystypuista kyhätty kota. Heta oli hieroja ja kuppari.
Samaan tiiviiseen asumusryppääseen liittyi seraavana Ranta-Karoliinan rakennukset. (aitta, lato, pirtti ja kiinteästi pirtin seinustalla navettakoppi lehmälle). Karoliina asui yksikseen koska poika oli häipynyt nuorena maailmalle.

Nyt  on aika siirtyä kadun toiselle puolelle. Siellä on Äyräpään Eevan asumus. Auttoisille oli tullut puhelin, minkä toimintaa “Äyreän Ieva” ihmetteli. Eeva päätti testata puhelimen toimintaa omalla tavallaan, vieden Hämeenlinnassa olevan poikansa saappaat puhelinpylvään juurelle: “jos noit lankoja myölen sana kulkia, nin kait niit myölen kulkia saappaatkin pojalle Hämiänlinnaan”.

Hanaporin viimeinen asumus oli Punnila, jonka perusti Teiskosta kotoisin ollut monitaitomestari Henrik Könni. Hän teki mitä vain halusi. Oli seppä, muurari, puuseppä, rukkisorvari ja keksijä. Könni teki aika näyttäviä seinäkelloja, missä oli yksi tunnit näyttävä viisari. Rattaat oli sorvattu visasta. Könnin kuoltua 1900 Punnilan rukkiperinteitä jatkoi Nestori Rajulin.

Nyt 2000-luvulla ei voi kuin ihmetellä, miten monipuolista ja värikästä oli elämä sata vuotta sitten  Hanaporin kaupungissa. Jälkipolville on jäänyt vain kuvia ja kirjoitettuja muistoja niistä ajoista.  Millainen nähtävyys olisi koko katu, jos rakennuskanta olisi säilynyt.

Muistiin merkinnyt 2009,

Matti Jaakkola


Liitteenä ohessa Pentti Vuorisen piirros Hanaporista vuodelta 1900.

Hanapori 1900Hanapori 1900

 

Hanapori 2017

*************

 

Hanaporilaisia

 

Adam Puustelli
-       Adam Puustelli syntyi 23.9.1859 Auttoisten (Kylä-Heistolassa) Heistolan talollisen Heikki Heikinpojan ja tämän 34 vuotiaan vaimon Kustaava Aadolfintyttären poikana ja k. 8.3.1961. Adam Puustelli oli Topias Leivon isä. Ukon talon Puustellin mäkitupa itsenäistyi 1934 T. Leivolle

Frans Mikael Strandt
-       Tehtaan konttoristi, “kontorist”, Frans Mikael Strand tuli Auttoisille Helsingistä 1861; osti 1878 Ukon talon, johon perusti kaupan; Strandin vävy oli Mikko Puustinen. Frans Mikael Strand syntyi 5.10.1824 Raahessa (Brahestad), ja kuoli 8.1.1893; puoliso oli Anna Kristina Strand os. Paldani, syntyi 1827 Nilsiässä ja kuoli 13.2.1893; historiakirjan mukaan Anna Kristiina syntyi 8.4.1827 ja kastettiin 10.6.1827 ja vanhemmat olivat Savisaaren talollinen Carl Gust. Paldanius ja Marg. Veman

Heikki Lax
-       Heikki Kustaanpoika Lax syntyi 3.3.1859, vaimo oli Maria Paulina Erkintytär, s. 9.2.1860. Lax oli ensin Ylä-Kotkan, sitten Kylä-Yötterin talon kirjoissa. Hän oli Paimenen mökin eli ”Tuhatriemunkahvilan” isäntä Hanaporissa ja seppä Skarpin apulainen. Laxit ja Sahlbergit ovat samaa sukua. Katso lisää kirjasta ”Adam Sahlbergin ja Joonas Helenin suvut”.

Helander
-       Rippikirjassa on itsellisen leski ”Hedda Kaisa Helander eller Rehtilä”. Tällä Rehtilän Hetalla, joka oli syntynyt 21.11.1829, oli poika Karl eli Kalle Helander, joka oli syntynyt 18.5.1875. Syntyneiden luettelossa Karl on Hetan avioton poika, mutta rippikirjassa 1882-1891 hänet on merkitty Henrik Könnin pojaksi. Renki Kalle Helanderin puoliso oli Emma Fredrikantytär, s. 8.11.1877. Auttoisilla oli myös Helander-nimisiä seppiä: Johan Helander, s. 1840 ja Aug. Helander, s. 1856, kuten Auttoinen - kylämme -kirjassa kerrotaan.

Henrik Könni
-       Henrik Johansson Könni syntyi 27.5.1816 Auttoisten Heistolassa, k. 1.4.1893. Vaimo oli sepän tytär Liisa Antintytär Görstrand, joka syntyi 22.6.1807 Padankoskella, mistä hänen isänsä muutti Auttoinen - kylämme -kirjassa mainituksi sepäksi Auttoisille. Henrik Juhonpojan perheen lapsista suurin osa syntyi torpparille Punnilassa, nuorimmat kuitenkin Heistolan rengille ja Auttoisten itselliselle. Rippikirjassa 1882-1891 ovat peräkkäin, omana ruokakuntanaan, itsellisleski Henrik Könni ja poika Karl Helander. - Könni sorvasi esimerkiksi tynnyrin hanoja Tuleeko siitä nimi Hanapori, pohditaan museoviraston arkiston papereissa.

Iida Siljander, keskuksenhoitaja
-       Auttoisten henkikirjassa 1935 (Kylämme – Auttoinen –kirja, sivu 223) on Luukkalan alla kellosepän leski Karoliina Siljander (s. 1860) ja lapsi Ida, syntynyt 1885. ”Urmakare” Fredrik Siljander syntyi 2.6.1853 Lammilla ja vaimo oli Karolina Juhantytär, s. 15.9.1860. Heidän esikoisensa, tytär Ida Maria, syntyi 21.3.1885.

Juho, maalari, Kaivolan Kaisan poika
-       Juho Kaivola eli Johannes Leenanpoika oli 23.4.1882 Lammin Lieson Rajalassa syntynyt Kaivolan Kaisan eli Leena Kaisa Heikintyttären poika. Hän tuli äitinsä mukana Lammilta Auttoisille. Kylämme Auttoinen -kirjassa Juho Kaivolan syntymävuodeksi on erheellisesti sanottu 1870. "Kaivolan Juho kävi Tuuloksessa maalarin opin."

Juho Linden, Hauholta tullut räätäli
-       Juho Linden löytyy Leena Hämet-Ahdin kirjasta ”Padasjoen Auttoisten Latvat”. Linden oli pitäjänkäsityöläinen ja asui Hanaporissa vuodesta 1846 vuoteen 1908. Hän asui Hanaporinkadun oikealla puolella ensimmäisessä rakennuksessa. Johan Karlsson Linden  syntyi 28.7.1830,  ensimmäinen vaimo oli  Padasjoen lukkarin tytär Johanna Fredrika Appelroth, s. 16.6.1820, toinen vaimo oli Eva Helena Erkintytär, s. 28.4.1840. Toinen vaimo Eeva oli Luukkaan sukua ja hänen kummityttönsä oli Santra Aalto, jota myös Lindenin ja Mikkolan Santraksi kutsuttiin, vähän sen mukaan missä hän kulloinkin asui. Santran nimenä kastettujen luettelossa on Xantra, hän oli 4.8.1888 syntynyt Xandra Maria Juhontytär 1888. Sukunimi Linden on suomennettu Latvaksi vuonna 12.5.1906.

Juho Skarp
-       Juho Skarp oli entinen tarkk’ampuja. ”F.d. skarpskytt” eli entinen tarkk’ampuja Johan Skarp oli syntynyt 25.4.1831, vaimo oli Hedda Maria Eevantytär, s. 8.7.1838, lapsia Selma Karoliina Skarp, Xandra Skarp ja Tobias Skarp. Johan Skarp on sama kuin 25.4.1831 Auttoisten Rouvilassa Josef Josefinpojalle ja Saara Kallentyttärelle syntynyt Johannes.

Kaivolan Kaisa, maalari-Juhon äiti
-       Kaivolassa asui Mäki-Heistolan talon tytär Kaisa perheineen, aiemmin siinä oli asunut Ruutti-Juoso. Kaivolan Kaisa eli Leena Kaisa Heikintytär syntyi 25.6.1848 Auttoisten Heistolan talolliselle Heikki Heikinpojalle ja Liisa Hermannintyttärelle. Hän kuoli Mäki-Heistolan itsellisenä 23.4.1902. Rippikirjassa on merkintä, että Leena Kaisa palasi Lammilta 1883 ja että häntä oli ripitetty 1882. Poika Johannes Leenanpoika syntyikin 23.4.1882 Lammin Lieson Rajalassa (eikä siis1870 niin kuin Auttoinen - kylämme -kirjassa on). ”Kaivolan Juho kävi Tuuloksessa maalarin opin.”

Kalle Kari, seppämestari, seppä Vihtori Skarpin poika
-       Kalle Karin isä oli seppä Wiktor Skarp, joka oli syntynyt 1.10.1855, ja äiti oli Lovisa Lehtinen, s. 25/8 1862 Hollolassa. Heille syntyi Kalle Vihtori 1.5.1894. Sukunimi Skarp on suomennettu Kariksi. Heistolan Pajalan mäkitupa itsenäistyi 1932 K. Karille

Kalle Sarkala, suutari
-       Kalle Eemil Juhonpoikas Sarkala oli suutari.  Hän syntyi 14.12.1861 Osoilassa Karolan rengille Juho Juhonpojalle ja Maria Juhontyttärelle. Leikkaan Sarkalan mäkitupa itsenäistyi 1927 Sarkalalle. Sarkalan naapurissa asui yksinäinen vanha mies Nikodemus Henriksson, joka lienee sama kuin vanhapoika Nikodemus. Sarkalan toisella puolella asui maalari Kekäläinen; muuttivat Tampereelle.

Knut Wadanstjerna
-       Knut Wadenstjerna oli esikuntakapteeni, ”stabskapten”.  Johan Evert Knut Wadenstjerna syntyi 21.1.1839 Orimattilassa ja kuoli 7.11.1897 Padasjoella. Vaimo Olga von Ammondt syntyi 19.6. 1839 St. Petersburgissa eli Pietarissa; hän oli aatelissukua numero 204. Leski muutti 1898 Helsinkiin.

Kustaa Murto, sepän apulainen
-       Heistolan Murtolan mäkitupa itsenäistyi 1932 K. Murrolle

Matliena, aikamiespoika Vihtorin äiti
-       Matliena oli todennäköisesti Magdalena Mikontytär, joka oli Kemppilän Jaakkolan kirjoissa. Hän asui sisäänlämpiävää savupirttiä; savupirtin kuva (1930-luvulta) on Auttoinen - kylämme –kirjan sivulla 238. Matliena asui yhdessä aikamiespoikansa Vihtorin kanssa; Auttoinen - kylämme -kirjassa (s. 201) on kuva, jossa Vihtori on Jaakkolan riihiväkeä.

Mikkolan Santra, s. 1888 ja kuoli yli 90-vuotiaana
-       Auttoisilla syntyi Yötterillä vuonna 4.8.1888 Xandra Maria Juhontytär. Yötterillä oli Mikkola-niminen torppa, jossa 1890-luvulla torpparina oli Juho Erkinpoika, s. 30.7.1847, ja vaimo Amanda Maria Danielintytär, s. 9.11.1856. Juho Erkinpoika eli Johan Eriksson syntyi 30.7.1847 Auttoisten Luukkalan talolliselle Erkki Juhonpojalle ja Eeva Sofia Mikontyttärelle. Vaimo Amanda Maria näyttää syntyneen 9.11.1856 Auttoisten Leikkaan muonatorpparille Daniel Gabrielinpojalle ja Maria Kaisantyttärelle. ”Santra hoiti Lindenillä tätiään.”Mikkolan Santraa eli Santra Aaltoa kutsuttiin myös Lindenin Santraksi, vähän sen mukaan missä hän kulloinkin asui.”

Nestori Rajulin
-       Rukkivarvari ja muurari Nestor Rajulin syntyi Arnon sahan sahamies Zacharias Rajulinille ja Maria Henrikintyttärelle 30.5.1870. Kotkan Punnilan mäkitupa itsenäistyi vuonna1928 N. Rajulinille.

Nikodeemus, vanhapoika
-       Nikodeemus lienee sama kuin oli Hokan kirjoissa ollut Nikodemus Henriksson, joka syntyi Vesijaon Takaperässä 30.5.1838. Hän oli kirkonkirjojen mukaan kuuro (”döf”). Lienee asunut Sarkalan naapurissa.

Paimenen Tiina, yksinäinen leski
-       Paimenen Tiina Lax. Paimenen Tiina lienee joko itse tai puolisonsa puolelta samaa sukua kuin kirjassa ”Adam Sahlbergin ja Joonas Helenin suku” esitellyt Laxit, vaikka hänen nimeään ei siinä näyttäisi olevan.

Ranta-Karoliina
-       Ranta-Karoliina oli Rekolan talon tytär Karoliina Loviia Gröndahl, joka syntyi 17.11.1829 Auttoisten Rekolassa Joonas Gröndalille ja  Leena Kaisa Verlin’ille. Hanaporissa hän asui yksinään Hievaslammen rannassa. Karoliinan puoliso oli Joonas Matinpoika Kuhmoisten Sappeen Takkulan torpasta,  joka vielä ennen kuolemaansa oli Pukaran Saarijärven lampuoti. Leskenä Karoliina palasi lapsineen - Joonas (1854) ja August (1856) - Auttoisille Rekolaan. Hän kuoli 13.5.1904. Ranta-Karoliina oli Äyreän Ievan sisar. Hänen poikansa Aukusti kuoli isorokkoon Aarnon Sahalla 1881.

Rehtilän Heta
-       Hedda Kaisa Helander eller Rehtilän Heta oli hieroja ja kuppari. Hänen miehensä oli Kustaa. Tällä Rehtilän Hetalla, joka oli syntynyt 21.11.1829, oli poika Karl eli Kalle Helander, joka oli syntynyt 18.5.1875. Syntyneiden luettelossa Karl on Hetan avioton poika, mutta rippikirjassa 1882-1891 hänet on merkitty Henrik Könnin pojaksi. Yhden lapsista sanotaan olleen kylän ammattivaras Jussi. Heta asui sisäänlämpiävää savupirttiä.

Sahlberg
-       Sahlberg oli verraten yleinen sukunimi Auttoisilla. Yksi Sahlberg-suku on selostettu kirjassa ”Adam Sahlbergin ja Joonas Helenin suku.” Kirkonkirjoissa ovat myös ainakin renki Fredrik Aron Sahlberg, s. 7.1. 1851, vaimo Erika Kustaantytär, s. 24.8. 1859; renki Henrik Gabriel Sahlberg, s. 28.1. 1853, vaimo Fredrika Henrikintytär, s. 16.3 1856; maalarimestari, ”målar”, ja sahakirjuri Erik Johan Sahlberg 12.4. 1837 vaimo Fredrika Maria Grönlund 1843.  Henrik Sahlberg lienee sama kuin veneenveistäjä Heikki Sahlberg. Maalarimestari ja sahakirjuri Erik Sahlbergin vaimo Fredriikka, eli Auttoisten suutarille 1.9.1843 syntynyt Fredrika Maria Heikintytär Grönlund, asui Hanaporissa vielä 1900 luvulla.

Siljander, kelloseppä
-       Kelloseppä eli ”urmakare” Fredrik Siljander syntyi 2.6.1853 Lammilla, vaimo oli Karolina Juhantytär, s. 15.9.1860. Heidän esikoisensa, tytär Ida Maria, syntyi 21.3.1885.

Takala
-       Onko sama Takala kuin se Kotkan mäkitupa, joka itsenäistyi 1927 L. Aaltoselle

Topias Leivo, Adam Puustellin poika
-       Topias Leivo oli Adam Heikinpoika Puustellin poika. Adam Puustelli oli Kylä-Heistolan poika. Topias Puustelli suomensi nimensä Leivoksi 8.7.1915. Ukon talon Puustellin mäkitupa itsenäistyi 1934 T. Leivolle.

Vihtori, Matlienan aikamiespoika
-       Matliena eli Magdalena Mikontytär oli Kemppilän Jaakkolan kirjoissa ja asui yhdessä aikamiespoikansa Vihtorin kanssa sisäänlämpiävää savupirttiä; Vihtorin (s. 201) ja 1930-luvun savupirtin (s. 238) kuva on Auttoinen - kylämme –kirjassa. Virallisesti Vihtori on kirkonkirjoissa Wiktor Henriksson, joka syntyi 13.9.1877 Palosyrjän torpassa torppari Henrik Aadaminpojalle, s. 26.2.1835 , k. 8.5.1880, ja Magdalena Mikontyttärlle, s. 22.7.1847 Lammilla.

Vihtori Kari, sama kuin Vihtori Skarp

Vihtori Skarp, seppä
-       Smed Wiktor Skarp, suomennettuna Vihtori Kari, syntyi 1.10.1855, vaimo oli Lovisa Lehtinen, s. 25.8.1862 Hollolassa; Skarpeilla oli lapsia Iida Maria, s. 26.3.1885; Aina Selma 15.11.1887; Anna Loviisa, s. 31.12.1890; Kalle Vihtori, s. 1.5.1894; Juho Henrik, s. 7.9.1896 ja Hugo Tobias, s. 15.1.1899. Seppä Vihtori Kari oli ”sairaustapausten korjaaja”.

Äyräpään Eevan, pitää olla Äyrään Eeva
-       Äyreän Ieva oli Eeva Kustaava Gröndahl, s. 12.4.1837, Auttoisten Rekolan Joonas Juhonpoika Gröndahlin ja Leena Kaisa Verlin’in tytär.  Hän oli Kemppilän talon Kortesaarikon torpan emäntä, joka jäi leskeksi 1892. Hän osti leskivanhuudenpäivikseen mökin Hanaporista. Äyreän Ieva oli Ranta-Karoliinan sisar. - Äyräpää oli entinen Suomen kunta Karjalankannaksella , eikä Eevalla ollut mitään tekemistä sen kanssa.